Vain taivas rajana. Rajattomat mahdollisuudet. Voit tehdä mitä haluat. Ei esteitä, jne. Näitä lauseita ja hokemia on nykymaailma täynnä. Ihmiset hakevat jonkinlaista täydellistä vapautta, tai vapauden tunnetta, hypeä. Saan mitä haluan, nousen sfääreihin, löydän minuuteni, näen kaikessa hyvää. Enkelit ovat ympärilläni.
Ihmisen ei ole tarkoitus olla täysin vapaa ja rajaton, sellainen ei ole hyväksi. Jokaisella yksilöllä on rajoituksensa, pitää olla. Väärin ymmärretty vapaus on vain vankilanseiniä riemunkirjavin värein. Vapaus on illuusio, joka myy tänä päivänä: irtaudu arjesta, irtaudu ruumiista, irtaudu menneestä, vapaudu elämäsi ongelmista, vapaudu peloista, vapaudu synkistä ajatuksista ja huolista. Joutavaa irtonaista höttöä. Tuollainen ajattelu unohtaa tyystin ihmiselämän perusajatuksen. Ihmiselämään näet kuuluu surut, heikkoudet ja surkeudet siinä missä valo ja vahvuuskin. Ihmiselämässä sukkaan tulee reikä, sormeen haava ja vitutus valtaa välillä mielen. Niin sen kuuluu olla. Tunnemme toisinaan olevamme pieniä ja avuttomia.
Jokaisella ihmisellä on rajallisuutensa ja terve vapaus sisältää aina vastuun tekemisistään. Emme voi leijua, emme lentää. Mutta, voimme kokea ihmisen kokoista vapautta laitumella, mikäli ymmärrämme, että aidat ovat hyväksi meille. Elämä voi olla hypeä, johon sisältyy myös terve häpeä.