Astral-television noita paranteli puhelimen kautta vanhemman naisihmisen silmänpaineita ja kaihia sulkemalla omat silmänsä ja huiskimalla käsillä. Sai näin lähetettyä lämpöistä, parantavaa energiaa soittajalle. Muistutti vielä, kuinka ihminen voi parantaa itseään halutessaan. Sitten siinä käytiin tyrääkin läpi ja lopuksi näki jotain riipusta pyörittelemällä milloin soittaja tapaa hyvän ihmisuhteen. Toki noita jätti riittävän paljon asioita auki ja tulkinnan varaan, ettei liikoja lupaisi…
Jokainen turvautukoon mihin apuun haluaa, mutta minua tämä suorastaan tympii. Hyväuskoisuus, pelko ja epätoivo ovat loistavia keinoja rahastaa. Ollaan aika heikoilla jäillä jos kaihia tai tyrää hoidetaan höpöttämällä ja pelkän uskon varassa. Siinä käy ennen pitkää köpelösti.
Uskon kyllä itsekin siihen, että viisas elämänasenne sekä olemalla oma itsensä, rentous, ilo ja terve tunne-elämä ylläpitävät myös fyysistä terveyttä, ihminenhän on kokonaisuus. Joku vaiva voi hyvinkin heijastua siitä, että kokee sisäistä pahaa oloa jatkuvasti. Torjuu vihaa tai pelkoa, pyrkii olemaan vahvempi kuin on. Tunnen ihmisiä, jotka ovat päässeet selkävaivoistaan vain löytämällä mielenrauhaa ja tarkoitusta elämään. Joidenkin ihmisten kaikki pikku vaivat ja säryt ovat helpottaneet kun rittämättömyyden tunne ja kiire ovat väistyneet elämästä. Tämä on loogista ja maalaisjärjellä ymmärrettävissä.
Pikkulapsen pieni pipi helpottaa aikuisen huomiolla ja puhaltamalla kipukohtaan. Läheisyys ja välittäminen parantaa.
Nykyisin näitä ”noitatohtoreita” on pilvin pimein ja heidän keinonsa on auttaa ihmisiä taikomalla ja kertomalla satuja. Systeemi toimii bisnes-periaattein ilmaisine näytteineen ja täkyineen. On kaikenlaisia ihmeellisiä näkymättömiä hahmoja, virtauksia ja energioita. Ihmisenhän saa uskomaan ihan mitä vain jos tilanne on otollinen ja konsepti kunnossa. Mikäpä siinä, jos avun saa ja kokee jotain hyvää löytäneensä tästä ”tuotteesta.” Toimiihan lumelääkkeetkin usein varsin tehokkaasti.
Eräs oikeudessa tuomittu kohusaarnaaja paransi vuosikausia ihmisiä ja hurjimpien tarinoiden mukaan sai melkein kuolleet nousemaan haudoistaan. Ihmiset saapuivat sankoin joukoin kuulemaan häntä ja meno oli suorastaan villiä. Kirkoista oli tullut sirkustelttoja, joissa tapahtui uskomattomia temppuja. Myöhemmin kävi ilmi, että ihmeidentekijä oli syyllistynyt mittavaan rahankeräysrikokseen. Simsalabim, rahat katosivat… sirkustemppu?
Miksei tavallinen elämä ja maalaisjärki enää riitä? Miksemme voisi välittää aidosti toisistamme hakematta kaikesta jotain elämää suurempaa tai ennen kokematonta? Olemmeko jo niin kaukana toisistamme, ettemme osaa enää olla yhdessä ilman jotain ohjelmallista virikkeellisyyttä ja voimautumista? Tarvitsemmeko joka asialle nimen, oikean lähestymistavan ja käsikirjoituksen?
Miksei luonnossa voi olla kokematta jatkuvasti jotain ihmeellistä ja syvää? Miksi enkeleitä pitää olla joka paikassa? Minä en halua niitä, haluan olla välillä yksin, kerrostalon betoniseinien sisällä, joka ei tarkoita hiljaisuuden retriittiä, vaan sisäilmaa, koomaa ja tylsyyttä, huonoa asentoa sohvalla.