Oodi kerrostalokyylälle.

Valvonta pellaa, on ilimapiiri raskas.
Pitäis osata olla, siivoahan paskas!
Elämähän paranee jos oot niinku kuollut.
Persettä penkkiin, joku senki kai on nuollut.

Älä sinä naura, älä sinä itke,
pihamaalta viimeinenkin rikkaruoho kitke.
Kun naamoja on kaksi ja silimät selekään saatu.
Ommaa elämätä eipä oo ja itsetunto kaatu.

Verhon kulumaki heiluu, vaan ei se ole tuuli.
Joku siellä kuikistellen kaikenlaista luuli.
Raporttia, narinaa, se hapannaaman eloa,
olemuskin lähentellee lahonnutta keloa.

Kun oma elo tylsää, eikä hauskaa ossaa pittää,
silloinhan se sontaläjä sielussakin ittää.
Oman naaman lisäksi jo happanee myös maito.
Kahen naaman taktiikkaa, ei tartte olla aito.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *